Kuvat
26.9.2007 – 10:21Reissun kuvat dumpattu tänne. Flickristä löytyy onnistuneimmat otokset.
videoita
24.9.2007 – 09:37Jotain turhia videopätkiä, mitä tuli kännykällä tallennettua. (avaa artikkeli)
21. ja 22.9. Tokio
23.9.2007 – 21:08Viikonlopuksi oltiin suunniteltu frisbeegolfia Tatsumin puistossa Odaibassa, mutta se peruuntui koska koko Tokiosta ei löytynyt ainuttakaan kiekkokauppaa. Yhden kaupan osoite oli kyllä selvillä, mutta kun sitä lähdettiin etsimään, löytyikin tontilta vain pilvenpiirtäjän rakennustyömaa. Siitä huolimatta lähdettiin pyörimään Odaibaan, joka on siis keinotekoinen saari Tokionlahdella. Sinne on rakennettu mielettömästi toimistorakennuksia, isohko ostari ja puistoja. Ostarin kyljessä on Toyotan Showroom, jossa voi ihastella uusia tojotoja ja pääosin malleja joita ei Suomessa tulla koskaan näkemään. Melkein kaikkia malleja olisi päässyt koeajamaankin, mutta kaikki illan ajat näytti olevan varattuina tai sitten koko koeajomahdollisuus oli peruttu, ei ihan täysin selvinnyt.
Pyörittiin myös ostarilla, mutta olisi sen nimestä “Venus Fort” voinut päätellä, että kyseessä oli hameväen ostari. Peltihalliin rakennettu ostari oli sisustettu yltiöromanttiseen roomalaistyyliin ja kattoon oli heijastettu sinitaivas ja pilvenhattaroita. Ostarin yhteen nurkkaan oli sentään piilotettu Toyotan Historic Cars-näyttely (josta löytyi jopa ihka aito DeLorean) ja olikin hauska seurata, miten paikalliset pariskunnat hajaantuivat näyttelyn ovella – naisväki shoppailemaan ja miehet autonäyttelyyn. Oltiin hetki etsitty jotain siedettävää kahvilaa, mihin heteromiehet kehtaisivat istua, niin eikös jostain kulman takaa hyppää esiin ilmiselvä japanilainen homo selittämään jotain sekavaa paikan kahviloista. Lähdettiin sitten täysin päinvastaiseen suuntaan ja löydettiin kahvila Itarian Style, tai jotain sinne päin, josta sai ihan maittavat jäätelötötterön muotoon käärityt letut mansikkahillolla ja kermavaahdolla. Kahvinsakin sai valita joko kuumana tai jäillä. Mikähän ihmeen into näillä japanilaisilla on juoda kahvinsa aina jäillä.
Viimeinen päivä, eli lauantai, menikin sitten tuliaisia etsiskellessä. Olli sattuu olemaan jonkun Finnairin Kultapossukerhon jäsen, niin voitiin lykätä sille toinen matkalaukku ruumaan laitettavaksi (täynnä ostoksia toki). Etsiskelin jonkin aikaa Studio Ghiblin DVD-leffoja ja löysinkin Henkien kätkemän ja Maameren tarinat Akihabarasta. Kyseisen kaupan neljä ylintä kerrosta oli pyhitetty hentaille ynnä muulle aikuisviihteelle, mutta yksi kerros oli sentään normi animea. Eksyin myös hienoon robottikauppaan, Tsukumo Robot Kingdomiin, mistä olisi saanut vaikka mitä hienoa robottisälää, jos siis olisi alan harrastaja.
Ihan kaikkea käteistä ei onnistuttu materiaan tuhlaamaan, joten käytiin sitten vielä syömässä all-you-can-eat Shabu-Shabua. Tarjoilijalla oli tosin huono kielipää ja hänen mielestään se oli eat-free shabu-shabu. Kyllä sekin olisi kelvannut, jos olisi ilmaiseksi saatu. Illan päättyessä ei lompakosta sitten enää löytynytkään kuin kasa kuitteja ja tasaraha lentokentän junaan. Ryokanin pitäjä heittikin sitten vielä yllätyksen ilmoittamalla, että ei muka oltu maksettu yhtä yötä. Oltiin maksettu yöpyminen kahdessa erässä ja sen ensimmäisen yön kuitti löytyi kuin löytyikin roskiksesta kunnon shown jälkeen. Kaikki oli siis kunnossa.
Kun oli tiedossa, kuinka nöyryyttävää japanilaisille on huomata olevansa väärässä, aloimme jo kauhulla miettiä mitähän hyvitystä tulemme vielä saamaan. Ensin kaikki asiaa selvitelleet kolme tai neljä tätiä tulivat kumartelemaan ja toistamaan “Gomen nasai, vely soly” viideksi minuutiksi. Sitten illalla, ilmeisesti kuitin alunperin kirjoittanut, vanhempi täti soitti henkilökohtaisesti puhelimella ja pahoitteli tapahtunutta. Kun oltiin jo menty nukkumaan, kävi yksi täti koputtamassa ovelle ja toi iltapalaksi leipiä ja jugurttirusinoita! Ja sitten vielä aamulla kaikki kumartelevat ja saamme vielä hienosti käärityn lahjapaketin, missä oli perinteisiä japanilaisia riisikakkuja. Huh huh.. toivottavasti kukaan ei joutunut tuon takia tekemään seppukua.
20.9. Nikko
20.9.2007 – 14:33Vietettiin päivä Nikkossa. Ei radio-ohjattavien lelujen tehtaalla, vaan japanilaisille tärkeällä temppelialueella, 130 km Tokiosta pohjoiseen. Tobu Linella piti ensin ottaa puuduttava kahden tunnin junamatka Shimoimaichiin ja sitten vielä paikallisjuna + bussi itse temppelialueelle. Nikkon juna-asemalta saa muuten hyvän kartan alueen nähtävyyksistä – me huomasimme sen vasta kun olimme lähdossä pois ja harhailleet koko päivän matkaoppaan epämääräisen ja väärässä mittakaavassa olevan kartan kanssa. mrrr..
Tuli nähtyä liian monta temppeliä ja vielä useampi valokuvauksen maagisesti kieltävää kylttiä. Yksi buddha-patsas oli kyllä muutenkin niin julman näkoinen että sitä kun olisi kuvannut, niin olisi varmasti joutunut ikuiseen kadotukseen. Englanninkieliset opasteet loistivat poissaolollaan, temppelialue oli aika sekava, eikä läheskään yhtä hieno kuin vastaava alue Narassa, missä käytiin viime vuonna.
Illalla pyorittiin Asakusassa ja käytiin katsomassa Senso-jitä iltavalaistuksessa. Lähialueen kadut olivat jo täyttyneet topohäntäisistä kulkukissoista ja kodittomista, mutta temppeli oli näyttävä. Iltapalalla käytiin Sometaro-nimisessä paikassa, jossa sai itse paistaa okonomiyakin. Oli hieman kuuma istua kaasuliedellä varustetun poydän ääressä, mutta hyvää oli sapuska taas. Olut maistui hienoista 0,63 litran Sapporo-pulloista.
Hei kuski! Viititko herätä, me jäätäis tässä!
17.9. Jokohama humahuta
17.9.2007 – 12:49Tuli aamulla sellainen olo, että voisi tehdä jotain muutakin kuin vain pyoriä Tokiossa, joten lähdettiin junalla Yokohamaan. Yokohama on käytännossä kasvanut kiinni Tokioon, eikä kolmen vartin junamatkan aikana huomaa, missä vaiheessa kaupunki vaihtuu. Yokohama on Japanin tärkeimpiä satamia ja ulkovaltojen laivastot ovat Japaniin tullessaan ankkuroituneet sinne. Sen seuraksena Yokohamaan on kasvanut mm. maailman toiseksi suurin chinatown. Tarkistamatta jäi, missä on suurin, mutta veikkasimme San Fransiscoa.
Pyorittiin jonkin aikaa chinatownissa, mutta pokerryttävä kuumuus ajoi meidät pian kohti Landmark Toweria, joka on Japanin korkein rakennus – 296 metriä. 69. kerros on näkoalakerros ja sieltä avautuikin hienot näkymät koko Kanton alueelle. Fuji oli peittynyt usvaan. Matkalla tornitaloon, paikalliset jehovan todistajat yllättivät holmistyneen Ollin – käveltiin kadulla ja auto pysähtyi viereen ikkunat auki. Mies huusi autosta meille jotain tyyliin “Pleease take this! Flee!” ja Olli sitten haki mieheltä Watchtower-lehden.
Tornista suunnattiin kohti aiemmin bongattua optikkoliikettä, josta sai rillit mukaan puolessa tunnissa. Hintakaan ei päätä huimannut – peruspokat lähti 50 eurolla ja vähän fiksumman näkoiset 70 eurolla. Sen jälkeen suunnattiin takaisin Tokioon, pestiin pyykkiä ja päivitettiin blogeja Mangalandin rookin käryisissä kopeissa. Iltapalaksi syotiin Galbia.
