Pari videota
20.5.2008 – 05:25Täällä on vähän hitaahkot yhteydet, joten sain lähetettyä vain pari videota.
Markkinat Perm 2-asemalla
Get the Flash Player to see this player.
Get the Flash Player to see this player.
5900 km Moskovasta itään
18.5.2008 – 22:11Meni lauantai-iltana vähän myöhään, kun lätkittiin viereisessä hytissä korttia ja otettiin ehkä muutama pivo. Yöllä oli pysähdys Ziman asemalla. Jännitettiin siellä kuinka paikallisten järjestämä nyrkkikahakka päättyy. Joku isompi kaveri poimi pukarit talteen, kunnes kaverit taas pääsi irti ja katosivat yön pimeyteen. Pysähdykset asemilla sujuu aina seuraavalla rutiinilla – kaikki arvokas mukaan, väistellään mongolialaisia vaatekauppiaita ja suunnataan lähimmälle kioskille ostamaan kylmä pivo tai kaksi ja jotain syötävää. Vaunuemäntä näyttää sormillaan pysähdyksen pituudeksi aina joko viisi tai kymmenen sormea, vaikka oikeasti olisi puolen tunnin tauko.
Herätin aamulla itseni ja muut väkisin, koska kaikki hytissämme halusivat nähdä Baikal-järven. Rata kulkee Baikalin eteläistä rantatörmää, välillä ehkä viiden metrin päässä rantaviivasta. Olisikin ollut mahtava auringonnousu, mutta järvellä oli sankka sumu. Asemalta saatiin sentään savustettua omulia, jota uiskentelee vain Baikalilla. Maistui kyllä ihan suomalaiselle savusiialle.
Musiikkikoululaiset yrittivät opettaa meille mongoliaa. Täysin mahdoton kieli – täynnä ihmeellisiä kurkkuäänteitä joita ei vaan meidän äänijänteillä voi lausua. Koko ajan kuulostaa siltä kuin tyypit vain kiroilis toisilleen niin perkeleesti, vaikka oikeasti puhuisivatkin säästä. Opittiin kuitenkin tervehtimään ja kysymään kuinka hyvin kotieläimenne ovat pulskistuneet. Koko päivä on myös leikitty Una-pojan, 5v, kanssa. Väsytään kyllä ennen tuota duracell-pupua. Junan käytävillä voi mm. pelata jalkapalloa tyynyliinalla, roikkua puoliksi avoimesta junanikkunasta tai hävitä dominossa nuoremmilleen.
Seuraavana ohjelmanumerossa oli rajanylitys Venäjältä Mongoliaan. Venäjän tulli- ja rajaviranomaiset tutkivat junan kaikki kolkat. Matkustajat ajettiin ulos odottamaan. Rajalla oli jonkun sortin kylä ja haettiin sieltä kioskista ajankuluksi pivot ja vietettiin näin elämämme turhimmat neljä tuntia. Nyt ollaan vihdoin Mongolian puolella ja rajamuodollisuudet on ohi. Mongolian puolella niissä kesti “vain” pari tuntia. Kello näyttää olevan kolme aamulla paikallista aikaa. Kahdeksan aikaan ollaan toivottavasti Mongoliassa.
3200 km Moskovasta itään
17.5.2008 – 00:29Yöllä oli pari pysähdystä. Kaupankäynti tuntui jatkuvan keskellä yötäkin. Heräsin aamulla, kun lähdettiin Ishimistä. Kello näytti yhdeksää Moskovan ajassa eli yhtätoista paikallista aikaa. Muut nukkuivat vielä reilun tunnin.
Joka päivä ylitetään yksi tai kaksi aikavyöhykettä, joten aikaeroväsymyksestä ei tässä matkustusmuodossa tarvitse kärsiä. Junan aikataulu on kirjoitettu Moskovan ajassa, joten pidän rannekelloa siihen asetettuna. Kännykkä hakee ajan verkosta, joten siitä voi aina tarkistaa paikallisen ajan.
Jos kantaa mukanaan erilaisten sähkölaitteiden armadaa, kannattaa matkaan ottaa mukaan jatkoroikka ja vetää sillä sähköt käytävältä hyttiin. Meillä on vain kännykkälaturit, joten on pärjätty hyvin latailemalla niitä ravintolavaunussa ja käytävällä. Laturin voi myös kiikuttaa vaunuemännälle, joka sitten lataa laitteet omassa hytissään.
Yöllä junaan oli noussut ryhmä jonkun sortin musiikkikoululaisia Mongoliasta. Olivat kiertueella Venäjällä ja nyt kotimatkalla. Soittavat mongolialaista kansanmusiikkia. Lapsia oli ahtautunut yhteen hyttiin viisi. Tulipahan vähän muutakin elämää tähän junaan. Kakaroiden silmät kirkastui kun annoin parille nuorimmaiselle Suomesta tuotuja Muumi-pastilleja. Siitä lähtikin vastalahjakierre käyntiin ja kohta meille kiikutettiin avaimenperiä ja jonkun elukan luusta tehtyjä noppia! Niitä riitti Robertille ja Laurallekin, joten he antoivat lapsukaisille laskuvarjoukkoja, joista riittikin hupia moneksi tunniksi. Mukaan tarttuneet dominopalikat kiinnostivat myös ja viiden minuutin opettelun jälkeen saatiin jo pelissä turpiimme.
Pysähdyttiin äsken Novosibirskissä. Asemalta tarttui käteen kaljat ja hampurilainen. Koko päivä on saatu haistella kulotuksista lähtevää savua. Käry on hieman eri luokkaa kuin se stadiin asti kantautuva katku.
Eihän tässä ole enää kuin pari päivää jäljellä tässä junassa.. missä vaiheessa noita kirjoja muka ehtii lukea?
Adidaksia, kermavaahtoa, hiusvärejä
16.5.2008 – 14:57Ylitetään juuri Uralia. Tänään on ollut kaksi pysähdystä asemilla. Juna on puolisen tuntia myöhässä aikataulustaan, joten jälkimmäinen pysähdys Permissä olikin lyhyempi kuin mitä aikataulu antoi ymmärtää. Aina kun pysähdytään asemalle, juna käytännössä tyhjenee – mongolit, joita juna on täynnä, kantavat kaiken Moskovasta rahtaamansa tavaran laiturille ja ryhtyvät kaupittelemaan niitä venäläisille, joita on tullut lähikylistä varta vasten paikalle. Adidaksia, kermavaahtoa, hiusvärejä. Jopa oma simpsakka vaunuemäntämme myy sivubisneksenään junan ovella turkiksia. Noh, mongolit eivät tajunneet junan olevan myöhässä ja kun juna lähti yllättäen liikkeelle, osa myyjistä oli vielä kamoineen laiturilla. Siinä vaiheessa joku vetäisi käsijarrusta ja viimeisetkin pääsivät kyytiin. Luulenpa että venäläinen veturinkuljettajamme Vasili yritti vain päästä mongooleista eroon. Kävin ystävällisen junakyttämme luona tekemässä vielä viralliset paperit varkaudesta, jotta voi sitten kotosalla kinuta vakuutusrahoja.
Aika junassa on kulunut tähän mennessä siivillä. Robertin ja Lauran kanssa tullaan hyvin juttuun ja käytiin tänään rupattelemassa viereisen hytin tyyppienkin kanssa – Tim ja Patrick Irlannista sekä Gus Hollannista. Näiden turistien lisäksi on nähty vain yksi vanhempi pariskunta, ehkä Saksasta ja vilaukselta yksinäinen lännenmies. Venäläinen ravintolavaunu tuli myös testattua. Ollin borsh-keitto oli mainio, mun omeletti oli vähän turhan pieni kuuden euron omeletiksi. Hinnat on noussu siitä mitä opaskirjoissa mainitaan. Taidetaan vedellä omia pussinuudeleita ja ostaa satunnaista evästä laiturin kioskeilta. Eipä täällä energiaa kulu juuri mihinkään, niin pärjää vähemmälläkin.
1194 km Moskovasta itään
15.5.2008 – 12:43Saavuttiin eilen aamulla Moskovaan VR:n Tolstoi-junalla. Etsittiin heti ensimmäiseksi asema, jolta Mongolian juna illalla lähtee ja vietiin sinne reput säilöön. Sitten otettiin ruuhkametro Kremliin. Pyörittiin aikamme Punaisella torilla hyytävässä viimassa (+10 astetta), käytiin katsomassa kuinka Lenin-setä asuu Venäjällä ja vierailtiin muutamassa Kremlin katedraalissa. Muuten jäi aika vaisu olo Moskovasta. Liikenne oli yhtä kaaosta ja autoja joka paikassa. Ytimessä oli kaikki samat liikkeet mitä muissakin suurkaupungeissa ja vähän kauempana keskustasta sitten aika rapistunutta. Ei tosin pitäisi yhden päivän perusteella tuomita.
Illalla saatiin sitten ensimmäinen kosketus Mongolian jaloon kansaan. Oltiin noustu junaan ja löydetty oikea vaunu ja hytti. Luultiin jo ettei neljän hengen hyttiin tule muita, kunnes yksi mongolimies paukkii sisään. Yrittää puhua meille jotain ja järjestelee kamojaan. Laittoi siinä hässäkässä huomaamatta takkinsa mun olkalaukun päälle ja selittää meille samalla, että taisi tulla väärään hyttiin ja häipyy… mun olkalaukku takkinsa sisälle käärittynä! Menee ehkä minuutti kunnes huomataan laukun puuttuvan. Juna on vielä paikallaan, joten säntään laiturille. Jätkää ei näy missään. Selitän tilanteen vaunuemännälle, joka hiffaa heti, mikä on hätänä ja hakee junakytän paikalle. Juna lähtee matkaan, joten selvittelyä jatketaan junassa. Mietin mitä laukussa oli.. järkkäri, Nokia N810-kämmenmikro, valelompakko, jossa parikyt euroa ja vähän ruplia sekä muistikirja. Noh, kirjoitan tätä tekstiä nyt tuolla kämmenmikrolla, joten voitte jännittää jatkoa.
Rauhoituttuani tajusin, että kämmenmikrossa on Bluetooth-ominaisuus, joten voin etsiä sitä (ja laukkuani) kännykällä! Skannasin vaunun läpi ja toisessa päässä vaunua kännykkä ilmoitti löytävänsä laitteen. Haen junakytän ja pyydän avaamaan ainoan lukitun hytin vaunussa ja sieltähän se laukku löytyi. Sisältö levällään, järkkäri ja aurinkolasit viety. Eikä varkaasta saada enää havaintoja. Taisi jäädä se kamera Moskovaan. Filmikamera ei ollut kelvannut eikä kämmenmikro, joka oli onneksi suojakuoressaan ja näyttää silloin lähinnä muistiolta.
Saatiin sitten kuitenkin seuraa hyttiin. Espanjalaiset rastapäät Robert ja Laura ovat myös tulossa Ulan Batoriin. Aikovat olla siellä kuukauden ja sitten suunnata ehkä Tiibetiin. Mukavia tyyppejä ja miljoona kertaa parempi vaihtoehto kuin joku noista muiden hyttien mongooleista. Muutenkin juna tuntuu olevan täynnä mongooleja, jotka rahtaavat tavaraa Moskovasta Mongoliaan myytäväksi. Viereisessä hytissä on muutama länkkäri, mutta tuntuvat pysyttelevän omissa oloissaan.
