Timo [spiky]

Peking

Perjantaina iltapäivällä saavuttiin junamatkan pääteasemalle Pekingiin. Yhdeksäntuhatta kilometriä ja seitsemän yötä on eletty erilaisissa junissa. Helsinki-Moskova-välillä oli uusin ja hienoin juna, mutta myös tylsin etappi. Moskova-UB-välin juna oli vanhin ja rähjäisin, mutta samalla myös hyvässä mielessä mieleenpainuvin etappi. UB-Peking oli kokemukseltaan näiden kahden väliltä – hyttiimme kertyi varmaan muutama kilo ihka aitoa Gobin autiomaan hiekkaa ikkunoiden raoista. Ruotsalaisten kanssa tultiin toki hyvin juttuun, pelailtiin yatzia ja juotiin vodkaa.

Ensitunnelmat Pekingistä ovat hämmentäviä. Missä kaikki 15 miljoonaa pekingiläistä oikein piileskelevät? Metrossa ei näy sisääntyöntäjiä eikä kadulla tarvitse pelätä henkensä edestä hullujen pyöräilijöiden armeijaa. Satunnaisista taidekoulu- ja opiskelijahuijareista pääsee liian helposti eroon sanomalla viettäneensä Pekingissä jo pari kuukautta, jolloin he hyökkäävät helpompien turistien kimppuun. Ja siistiäkin täällä on. Hotellin nurkaltamme alkava pieni hutong-alue tarjoaa sentään vähän vanhan Pekingin tunnelmaa. Muuten kaupunki on lähes kliinisen puhdas, mitä nyt ilma on vähän harmaana saastesumusta. Puistossa tuoksuu kukkivat tuomet. Keskusta on täynnä upouusia asuin- ja liikerakennuksia. Kävelykadulla on vierivieressä kymmeniä stockmannin kokoisia ostareita ja ravintolakomplekseja. Audin kiiltävässä showroomissa sai silittää uutta R8:aa ja S6:ta.

Lauantai

Ai, ne pekingiläiset on täällä, Tiananmenillä ja Kielletyssä Kaupungissa. Turistikohteissa on päiväsaikaan välillä rasittavaa kulkea, kun joka nurkan takaa hyökkii kimppuun joko “taideopiskelijoita” tai parivaljakko kameran kanssa. “Taideopiskelija” haluaa viedä sinut galleriaansa ja ulos et pääse kuin ostamalla jonkun kopiokoneella tehdyn taideteoksen. Kuvaajaparivaljakko taas haluaa ottaa sinusta ja ystävästäsi kuvan ja lähettää sen sitten sähköpostitse sinulle. Jälkimmäinen on ilmeisesti ihan hyväntahtoista touhua ja kuvasivat paikallisiakin, mutta varsin rasittavaa, kun tätä tapahtuu sadan metrin välein. “Hey, you swedish famous people! Photo okay?” Helpoiten selviää olemalla tylyn välinpitämätön ja kävelemällä vain ohi.

Lauantaina mittari näytti +37 ja saastesumukin oli vain juuri ja juuri havaittava huntu taivaalla. Siis loistava tilaisuus hankkia turistipunoitus pyörimällä Tiananmenin aukiolla ja Kielletyssä Kaupungissa. Puoli Pekingiä ja kolme maakuntaa oli ajatellut samoin. Temppeleitä ja halleja riitti ihan tarpeeksi tämän reissun tarpeiksi. Ei vieläkään löydetty kiinalaista ravintolaa vaan päädyttiin liukuhihnasushille. Onkohan ne kaikki kinkkilät siirtyny Suomeen? Illalla pakollinen näköalatornilla visiitti. CCTV Towerin näköalatasanne oli 228 metrin korkeudessa. Tornin löytäminen oli yllättävän vaikeaa ja täytyy tunnustaa, että eksyttiin ihan väärään suuntaan. Ratkaistiin tilanne hyppäämällä taksiin, joka huristi eurolla perille asti. Pekingissä kannattaa suosia paikallisia takseja, jotka kuskaavat kaupungin sisällä ensimmäiset kaksi kilometriä eurolla ja sen jälkeen mittari raksuttaa 10 senttiä kilometriltä. Sikahalpaa siis. Huomenna kokeillaan kuitenkin perinteisintä pekingiläistä kulkuvälinettä eli polkupyörää.

Posted in 2008 Trans-Mongolian | No Comments »

Suomi 2 – 20 Ruotsi

(löytyi yksi unohtunut muistio pöytälaatikosta)

Voihan turistijuna sentään! Nyt matkataan kiinalaisella junalla UB:stä Pekingiin ja juna on lastattu ruotsalaisilla. Olisivat edes nättejä, nuoria ja vaaleita, eikä viisikymppisiä ketjupolttajia. No ei vaan, puheliaita ovat ja vodkapullo on jo lyöty pöytään. Ja ainahan me voidaan tarvittaessa muistuttaa kuinka pronssipelissä kävikään.

Kiinalaisen junan design on täsmälleen samaa itäsaksalaista minimalismia kuin mongolialaisenkin junan, mutta kaikki on uudempaa ja paremmassa kunnossa. Matka Pekingiin kestää 31 tuntia, joista varmaan muutama kökitään taas rajalla. Luultiin, että meidän liput oli pelkät istumapaikat, mutta ei tässä junassa semmoisia olekaan. Kaikilla on sängyt.

Posted in 2008 Trans-Mongolian | No Comments »

Aktiviteettipärinät

Oltiin varattu etukäteen kuski koko päiväksi kuljettamaan meidät Tereljin kansallispuistoon ja siellä paikasta toiseen. Maksettiin mukavalle mongolialaiselle kuskillemme 50 taalaa käteen, muutaman euron ateria ja 25 taalaa bensaan. Kaveri puhui hyvin englantia. Oli asunut nuorena mongoolina San Franciscossa ja ollut neuvostoaikaan töissä puna-armeijassa. Nykyään ajelee taksia ja kuskaa turisteja sopimuksen mukaan vaikka usean päivän retkille. Lauleli aina välillä itsekseen.

Tereljiin on parin tunnin matka UB:stä vaihtelevia teitä pitkin. Enimmäkseen tiet on asfaltoitu, mutta ovat toki täynnä reikiä, joita sitten väistellään äkkinäisillä ratinliikkeillä. Ymmärtää kyllä miksi meidän Mazda Familyn iskarit ei oikein enää jaksaneet leikkiä. Mongoliassa on kahdenlaisia autoja, isoja jeeppejä (lantikoita, range rovereita) ja japanista tuotuja käytettyjä ruoskia, joissa on kuskinpaikka väärällä puolella. Kaikki kuljetuskalusto on ilmeisesti venäläisiä GAZeja. Rekkoja ei vaan ole.

Tereljissä oli meidän lisäksi vain pari muuta länkkäriä ja yksi bussillinen korealaisia. Alueella voi harrastaa patikointia, maastopyöräilyä ja sadekaudella melontaa. Vuorilla voi kiipeillä. Yöpyä voi turistijurttakylissä, hotelleissa tai omassa teltassa. Me käytiin ratsastamassa kaksikyttyräisellä kamelilla ja pikkuisilla mongolianhevosilla. Mun polle lisäsi vauhtiaan aina, kun Olli yritti komentaa omaansa. Ilmavaivoja tuntui myös olevan. Sää oli taas täydellinen – auringonpaistetta ja ehkä 20 astetta lämmintä. Alkoi sataa vasta, kun lähdettiin pois.

Posted in 2008 Trans-Mongolian | No Comments »

Ulan Bator: tiistai

Tiistaina oli ohjelmassa talvipalatsilla vierailu, shoppailua ja kulttuuria. Otettiin taas suosiolla taksikyyti kohteeseen. Talvipalatsin alue on yksi harvoista alueista, joka on selviytynyt ehjänä Neuvostovallan ajoilta. Mongoliahan oli kommunismin ikeen alla Leninin ajoilta asti aina Perestroikaan saakka. Sinä aikana kommunistit pyrkivät hävittämään maasta kaikki väärät uskonnot. Suurin osa vanhoista temppeleistä ja palatseista tuhottiin. Uskonnonvapaus saatiin takaisin vasta 1990 ja sen jälkeen vanhoja perinteitä on yritetty palauttaa ja temppeleitä on kunnostettu. Suurin osa mongoleista on buddhalaisia eli taas saadaan pyöritellä rukoushyrriä ja kierrellä kivikasoja myötäpäivään.

Carl liittyi seuraamme loppupäiväksi. Yllätyssektori tarjosi illan ohjelmaksi perinteisen mongolialaisen laulu- ja tanssiesityksen. Mongolialainen kurkkulaulanta kuulosti mahtavalta ja kaksikielisellä hevosenpääviululla soitetun biisin tahtiin olisi voinut melkein moshata. Chingis Khaan taisi keksiä speed metallin.

Carl oli viimeistä iltaa Mongoliassa, joten käytiin kumoamassa muutama tuoppi irkkubaarissa (sigh). Miten on mahdollista, että täälläkin on törmätty ainakin kolmeen irkkubaariin. Reilun litran tuoppi maksoi vain viisi taalaa eli kolmisen euroa vaikka baari oli ns. paremman väen mesta. Ja telkussa pyöri jalkapalloa. Tuli kotoinen olo.

Yleisenä vinkkinä kaikille UB:ssä liikkujille. Kannattaa jättää olkalaukku ja kaikki vähänkään arvokas majapaikkaan talteen. Ollin kameralaukun klipsin oli joku napsauttanut turistikohteessa auki, mutta laukussa oli vielä onneksi tarranauha varmistuksena. Sen avaamisesta olisi kuulunut niin kova ääni, että nilkki oli luopunut yrityksestä. Rahaa kannattaa kanniskella vain sen verran, mitä uskoo päivän aikana tarvitsevansa ja sekin summa jaettuna moneen eri taskuun. Rahavyö on toki suositeltava, mutta sieltä kaivellaan rahaa korkeintaan vessassa tai muussa lukitussa tilassa.

Posted in 2008 Trans-Mongolian | No Comments »

Ulan Batorissa

Maanantaiaamuna kuuden yön junamatka Helsingistä Ulan Batoriin oli ohi. Ulan Bator oli junan pääteasema, joten oltiin osattu varautua, että asemalta junaan paukkii sisään matkustajien sukulaisia, ystäviä ja todennäköisesti myös taskuvarkaita. Tällä kertaa ei kadonnut mitään, vaikka olikin odotetun ahdistava tungos. Suunnattiin heti pois asemalta kohti etukäteen varattua Zaya’s Guesthousea. Länsimaalaisen jalankulkijan on syytä oppia Mongolian liikennekulttuuri viidessä minuutissa. Jalankulkijoilla ei ole mitään oikeuksia, ei edes suojatiellä, vaikka vihreä valo palaisi. Lisäksi UB:ssä tuntuu olevan koko ajan ruuhka, joten käytännössä kadun yli vain syöksähdellään, aina kun löytyy pienikin rako. Jos ei kerralla pääse yli, niin keskiviivalle voi jäädä odottelemaan uutta rakoa ja toivoa ettei kukaan aja päälle. Paikallisista voi yrittää ottaa turvaa tai sitten käyttää sitä yhtä ainoaa alikulkua, joka UB:stä löytyy.

Meidän guesthouse on erinomainen, ihan keskellä UB:tä ja maksaa 15 taalaa yö per nokka. Huone on tilava ja tilat on siistejä. Muut asukkaat vaikuttaa samanhenkisiltä reissaajilta kuin mekin. Osa on tullut Pekingistä junalla, useimmat Moskovasta.

Guesthousen check-inin jälkeen käytiin Museum of Natural Historyssä, jonka vetonaulana on kymmenkunta dinosaurusten luurankoa. Pohjoisen havumetsän eläimet eivät yllättäen herättäneet valtaisaa kiinnostusta, joten visiitti oli aika pikainen. Elukat oli kyllä taidokkaasti esillä ja hyvin täytetty ja liput maksoi ehkä pari taalaa, joten komitea suosittelee.

Jotenkin kaupungilla kävely alkoi äkkiä tympiä, kun koko ajan sai olla varuillaan, niin otettiin taksi Gandantegchinlen Khiidiin. Muutaman kilsan taksimatka maksoi pari taalaa eli reilun euron. Temppelialueella vaani seuraava köyhän maan odotettu kiusanhenki eli kerjäläinen. Olisi muka pitänyt ostaa häneltä pulunruokaa. Vähän sääliksi käy kun täällä suurin osa kerjäläisistä on pieniä lapsia. Silti on pakko vain kävellä ohi kädet taskussa ja toivoa, että jokin virallinen taho auttaisi heitä. Jos turisti lähtee tähän leikkiin mukaan, pian on kaikki lähialueen lapset kinuamassa rahaa. Eikä heitä aina erota taskuvarasjengeistä.

Sää UB:ssä on ollut aika vaihtelevaa. Lämpöä 10-20 astetta ja kova tuuli jatkuvasti. Tuuli tuo tullessaan hiekkaa aroilta ja kaupungin kadut onkin pitkälti hiekan peitossa ja hiekka narskuu hampaissa. Kadutkin on melko heikossa kunnossa. Vähän väliä saa hyppiä rikkinäisen katukiveyksen yli autojen väistelyn lomassa.

Jos junamatkan aikana tuli ehkä syötyä vähän kevyesti, niin maanantaina Mongolian bbq:n jälkeen tuntui siltä että vatsa räjähtää. Käytiin mongolialaisessa ravintolassa syömässä all-you-can-eat-tyyliin, eli liikaa. Ensin sai itse täyttää lautasensa haluamillaan lihoilla ja kasviksilla, sitten valittiin soosi ja ojennettiin lautanen kokille, joka paistoi setin parimetrisellä paistolevyllä. Ja tätä toistettiin kunnes ei enää jaksanut liikkua.

Maanantaina törmättiin vielä guesthousessa kanadalaiseen Carliin ja sovittiin, että keksitään tiistaiksi yhdessä jotain aktiviteettiä.

Posted in 2008 Trans-Mongolian | 1 Comment »