PS. Värkkäsin vielä vähän isomman setin kuvia albumiin.

Kiitokset blogin lukijoille ja kommentoijille. Palataan asiaan viimeistään seuraavan matkan aikaan.

• Japani ei ole niin kallis maa, kuin kaikki tuntuvat väittävän. Ruoka ja yleinen eläminen on halvempaa kuin Suomessa – peruslounaan saa 4-6 eurolla juoman kanssa, kunhan ei mene sinne kylän ainoaan länsimaiseen ravinteliin.
• Ota mukaan nenäliinoja tai vessapaperia. Vessoissa ei yleensä ole minkäänlaista paperia tarjolla. Kaduilla tosin jaetaan ilmaisia nessu-pakkauksia, mutta ei niitä aina ole näköpiirissä, kun hätä yllättää. Lisäksi japanilainen vessapaperi on uskomatonta höttöä, eikä välttämättä sovi raavaan rekkamiehen takamukselle
• Kaupoissa ja ravintoloissa kaikki työntekijät huudahtavat “Irrashaimase!” (Tervetuloa) kun astut sisään ja joskus ihan vaan lämpimikseen. Liikkeissä, joissa ihmisiä ramppaa kokoajan ulos ja sisään, tämä voi kuulostaa huvittavalta. Älä häkelly, vaan nyökkää vaikka tervehdykseksi. Ravintoloissa ja baareissa näytä sormillasi seurueesi pääluku, niin teidät ohjataan pöytään.
• Japaniin ei tarvitse raahata sateenvarjoa. Niitä voi ostaa jokaisesta kadunkulmasta sateen yllättäessä. Älä mene sateenvarjon kanssa sisätiloihin vaan jätä se ulkona olevaan telineeseen muiden tapaan. Lähtiessäsi älä ihmettele jos joku on vienyt varjosi, ota telineestä paremman värinen itsellesi.
• Jos et ole varannut majapaikkaa ennen matkaasi, marssi lähimpään turisti-infoon ja kysy majoitusta. He tekevät pyydettäessä varauksenkin puolestasi. Ryokan on suositeltavin majoitustapa, jos futonilla nukkuminen ei tuota ongelmia. Yleensä ryokan on myös halvin.
• Ravintoloissa on yleensä kuvallinen menu tai sitten oven ulkopuolella on muovikopiot annoksista. Tarjoilijat merkkaavat pöydälläsi olevaan kuittiin tilauksesi ja lähtiessäsi kävelet vain kuitin kanssa kassalle maksamaan.
• Japanissa on vasemmanpuoleinen liikenne. Myös kaduilla ja liukuportaissa kuljetaan yleensä vasenta laitaa, joten älä yritä väkisin vastavirtaan – go with the flow.
• 3G-puhelimet toimivat Japanissa. Suomalaiset operaattorit käyttävät DoCoMo:n ja Vodafonen verkkoa roamingiin. GPRS-yhteydet toimivat kiitettävän nopeasti.
• Ennen matkaa tarkista että tärkeimmät sähkölaitteesi toimivat Japanin 100V 50/60 Hz sähköllä. Tällöin tarvitset vain adapterin pistorasiaan.

Akihabaraan tullaan tasan yhdestä syystä – elektroniikkaostoksille. Siellä menikin sitten kokonainen päivä, vaikka mitään isompaa ei tullutkaan ostettua. Mukaan tarttui vastamelukuulokkeet, sd-muistikortti ja fm-lähetin. Hinnat vastasivat aika pitkälti Suomen hintoja, mutta valinnanvaraa ja vaihtoehtoja oli rutkasti enemmän. Shinjukusta löysin kameraan käytetyn objektiivin. Voin suositella MapCamera -nimistä kauppaa, joka myy käytettyjä ja uusia kameroita sekä objektiiveja ja muita tarvikkeita. Sieltä lähti mukaan 28-80 millinen Canonin L-sarjan objektiivi. Harajukusta olimme jo etukäteen paikallistaneet silmälasikaupan, josta saa uudet pokat ja lasit mukaan tunnissa. Lasien tilaus ja näöntarkistus meni sujuvasti ja uudet lasit lähti mukaan 50 eurolla. Liikkeen nimi taisi olla Zoff.

Tokiossa majoituimme ryokaniin Uenon kaupunginosassa. Ryokan Katsutaro oli Kyoton vastaavaa tilavampi, mutta maksoikin 28 euroa yöltä per nokka. Kylpyä ei tästäkään paikasta harmiksemme löytynyt, mutta kivenheiton päästä löytyi paikallinen sento, jossa olikin tähän astisista sentoista kuumin vesi, lähemmäs 50 astetta. Majapaikan vierestä meni viattomalta näyttävä pikkukatu, mutta siinä olikin varsin kova liikenne joka aamu. Lisäksi bussit täristivät taloa, ehkä talon toisella puolen olevissa huoneissa olisi ollut rauhallisempaa.

Hyviä ruokapaikkoja oli helppo löytää. Shinjukusta löytyvän Sumitomo Buildingin 49. – 52. kerrokset on pyhitetty näköalaravintoloille ja käytiinkin siellä shabu shabulla. Shabu shabua kun tilaat, tarjoilijatäti tuo pöytään kaasukeittimen ja iskee pataan jonkunsortin liemen ja vihanneksia. Sitten odotellaan että vesi alkaa hiljaksiin kiehua ja aletaan dipata tarjottimella olevia herkullisen näköisiä ohuen ohuita naudanlihasiivuja liemeen. Siivut kypsyvät parissa minuutissa, minkä jälkeen niitä dipataan haluttuihin kastikkeisiin ja syödään. Hauskaa, hyvää ja täyttävää.

Ravintolasta avautuva maisema muistutti BladeRunner-elokuvaa. Parina muuna iltana vietettiin aikaa satunnaisissa izakayoissa eli kansan ravintoloissa. Näissä paikoissa on tarkoitus tilailla syötävää ja juotavaa pikkuhiljaa. Japanilainen juomiskulttuuri eroaakin suomalaisesta siten, että kokoajan myös syödään jotain juomisen ohella.

Tokion joukkoliikenne on toimivuudessaan jotain ennennäkemätöntä. Metro- ja junalinjoja on käsittämätön määrä, mutta silti tumpelo turistikin sisäistää systeemin ensimmäisen päivän aikana. Ensin katsotaan taulusta mihin ollaan menossa ja luntataan siitä lipun hinta, ostetaan lippu automaatista ja tarjotaan se lukijalaitteeseen laiturin portilla. Siirretään lippu taskuun ja matkustetaan. Määränpäässä lippu laitetaan taas portilla olevaan lukijaan. Jos lukija sanoo, että lipun arvo ei riitä, lippu työnnetään toiseen automaattiin vaaditun lisäsumman kera. Laiturille tai sieltä pois ei siis pääse lainkaan ilman lippua, joten pummilla ei kuljeta ja jos et tiedä kuinka paljon matka tulee kustantamaan, ostat vain halvimman lipun ja maksat loput perillä. Emme kokeilleet lastenlipulla kulkemista, koska kulkeminen oli muutenkin sen verran halpaa.

Meiji-jingu temppeli on Tokyon suosituin vihkimispaikka.

Päädyimme siis Tokyoon tiistaiaamuna. Matkaan lähdimme maanantai-iltana paikallisjunalla ja vaihdoimme Nagoyassa Moonlight Nagara -nimiseen yöjunaan. Junassa ei ollut makuupaikkoja vaan ihan normaalit penkit joilla sai nukuttua pätkittäin ehkä muutaman tunnin viiden tunnin matkasta. No säästettiinpä yhden yön majoituskustannukset eikä tarvinnut maksaa itseään kipeäksi luotijunan kyydistä. Tsukijin kalatori-shokin jälkeen pyörittiin vähän päämäärättömästi ympäri Ginzaa ja Odaibaa. Kaikki paikat tuntuivat aukeavan yhdeltätoista ja kello oli vasta seitsemän, joten käytiin notkumassa Starbucksissa ja McDonaldsissa ajankuluksi sekä pyörittiin rundi maailman korkeimmassa maailmanpyörässä. Odaibassa olisi ollut myös Toyota Showcase, mutta yllättäen se oli juuri tänään poikkeuksellisesti kiinni. Sony Buildingissa käytiin katsomassa ja kokemassa BlueRay-hehkutusta.

Oltiin jätetty reput aamukoomassa aseman coin lockeriin, eikä iltapäivällä enää ollut kauhean hyvää muistijälkeä kyseisen lokerikon sijainnista. Löytyivät sitten kuitenkin harhailtuamme hyvän tovin aseman eri kerroksissa. Ryokan oli varattu etukäteen Uenon puiston lähettyviltä.

Pikkupoika huiski pyhää savua naamalleen ennen alttarille menoa. Huudahti “Atsui!” (kuumaa).

Nijo-linna ei ollut mikään ihmeellinen linnaksi. Puutarhassa oli vähän enemmän yritystä.

Nara on Japanin entinen pääkaupunki ja siellä on myös maailman suurin puurakennus – Todaijin buddhatemppeli. Olihan siinä tukipilareilla kokoa. Paikalla oli meidän lisäksi satunnaisia ulkomaalaisia turisteja, Naran pari tuhatta kesyä peuraa ja bussilasteittain koululaisryhmiä. Opettajat olivat selkeästi ohjeistaneet oppilaitaan harjoittelemaan englantia ulkomaalaisten kanssa – jokaikinen vastaantuleva koululaisjoukkio tervehti meitä engrishin kielellä “Harro!”. Jokunen ryhmä osasi jopa kysyä “Where you from?”!

Löydettiin buddhamunkkien Asahi-biirukätkö – ois pitäny kertoa että Suntory on parempaa.

Get the Flash Player to see this player.
Shinkansen Hikari saapuu asemalle.