Timo [spiky]

Peking: sunnuntai

Meillä ei tunnetusti ole itsesuojeluvaistoa, joten vuokrattiin hotellilta fillarit ja lähdettiin tutustumaan Pekingin liikenteeseen. Fillarit oli jo parhaat päivänsä nähneet, mutta kyllä niillä eteenpäin pääsi ja paikalliset näytti sotkevan ihan samanlaisilla ruoskilla. Poljettiin hotlalta (ihan rautatieaseman vieressä) Linnunpesästadionille. Matkaa tuli eestaas ehkä kolmisenkymmentä kilsaa ja aikaa meni noilla rotiskoilla kolme tuntia. Pyöräilijän elämä Pekingissä, ainakin sunnuntaisin, on luksusta. Fillareille on varattu pääteiden varsilta vähintään autokaistan levyinen väylä, välillä jopa parinkin kaistan. Löytyy omat liikennevalot ja kaistamerkinnät. Välillä kaistalla ajaa kääntyviä autoja, mutta ne väistävät fillareita ja varoittavat tööttäämällä, jos ovat tulossa päälle. Ainoastaan bussikuskit on hulluja tässäkin kulttuurissa.

Linnunpesästadionilla oli jonkun sortin piirinmestaruuskisat meneillään, joten ei päästy lipuitta sisään asti, mutta pyörittiin aikamme vajaan 40 asteen helteessä olympiapuistossa. Osanottoni jo etukäteen maratonareille – tulee ruumiita jos helteet jatkuu tämmöisinä kisojen aikana. Asvaltilla olisi paistanut kananmunan. Puistossa kun pälyilee ympärilleen, näkee vain uusia ja korkeita rakennuksia, kaikki vanhat, autenttiset hutongit on jyrätty maantasalle. Ihmiset on väkisin ajettu uusiin highrise-torneihin, joissa he nyt opettelevat länsimaalaista elämäntyyliä. Suurin osa pekingiläisitä ei olisi halunnut muuttaa hutongeista vaan jatkaa eloaan entisten sukupolvien tyyliin. Mutta Kiinasta kun on kyse, niin vänkääpä siinä sitten viranomaiselle vastaan.

Olli kuvasi.