Timo [spiky]

Kiinan muurilla

Maanantai oli ehkä Kiinan reissun hienoin päivä. Lähdettiin aamukuudelta bussilla Kiinan muurille parinkymmenen muun matkailijan kanssa. Matkaan kului Pekingistä neljä tuntia suuntaansa. Perillä patikoitiin muurilla kymmenisen kilsaa. Reitti, jota kuljimme oli nimeltään Simatai. Normaalikuntoiselle reitti on helpohko, ensin saa valita nouseeko sadan metrin nousun huipulle köysiradalla vai talsiiko polkua pitkin. Polulla ei oppaan mielestä ollut mitään näkemisen arvoista, joten mitään ei menetä, vaikka ottaisikin hiihtohissin. Huipulta on lyhyt nousu itse muurille. Muurilla sitten talsitaan kunnosta riippuen pari-kolme tuntia ylös alas tornilta toiselle ja lopulta laskeudutaan jokilaaksoon, jonka voi ylittää köysiradalla valjaissa tai talsia laakson ympäri varttitunnin matkan. Auringosta ei saatu päivän aikana havaintoa, mutta ei se estänyt valkoisia miehiä polttamasta niskaansa, vaikka oli hatut ja aurinkorasvat. Lämmintä oli taas varmasti kolkyt ja risat.

Mukana oli monenlaista porukkaa – tanskalainen kiipeilijäpariskunta, Battlestar Galactican Boomerilta näyttävä kiinalaistyttö amerikkalaisen poikaystävänsä kanssa, kuusikymppinen saksalainen valokuvaaja ja parikymppisiä brittityttöjä tennareissaan. Yllättäen matka taittui pääosin jälkimmäisten seurassa. Retki kun oli matkatoimiston järjestämä, niin lopuksi saatiin vielä safkaa ja olutta 30 sentillä iso tuoppi. Hyvin alkanut madness vaihtui bussissa välittömään väsymykseen ja jengi pilkki huolella koko paluumatkan. Kiinan muurin mahtavuutta on vaikea kuvailla, eikä kännykameran kuvat anna sille oikeutta. Aivan ehdoton kohde päiväretkelle.

Vika kuva Ollin ottama.