Timo [spiky]

Ulan Batorissa

Maanantaiaamuna kuuden yön junamatka Helsingistä Ulan Batoriin oli ohi. Ulan Bator oli junan pääteasema, joten oltiin osattu varautua, että asemalta junaan paukkii sisään matkustajien sukulaisia, ystäviä ja todennäköisesti myös taskuvarkaita. Tällä kertaa ei kadonnut mitään, vaikka olikin odotetun ahdistava tungos. Suunnattiin heti pois asemalta kohti etukäteen varattua Zaya’s Guesthousea. Länsimaalaisen jalankulkijan on syytä oppia Mongolian liikennekulttuuri viidessä minuutissa. Jalankulkijoilla ei ole mitään oikeuksia, ei edes suojatiellä, vaikka vihreä valo palaisi. Lisäksi UB:ssä tuntuu olevan koko ajan ruuhka, joten käytännössä kadun yli vain syöksähdellään, aina kun löytyy pienikin rako. Jos ei kerralla pääse yli, niin keskiviivalle voi jäädä odottelemaan uutta rakoa ja toivoa ettei kukaan aja päälle. Paikallisista voi yrittää ottaa turvaa tai sitten käyttää sitä yhtä ainoaa alikulkua, joka UB:stä löytyy.

Meidän guesthouse on erinomainen, ihan keskellä UB:tä ja maksaa 15 taalaa yö per nokka. Huone on tilava ja tilat on siistejä. Muut asukkaat vaikuttaa samanhenkisiltä reissaajilta kuin mekin. Osa on tullut Pekingistä junalla, useimmat Moskovasta.

Guesthousen check-inin jälkeen käytiin Museum of Natural Historyssä, jonka vetonaulana on kymmenkunta dinosaurusten luurankoa. Pohjoisen havumetsän eläimet eivät yllättäen herättäneet valtaisaa kiinnostusta, joten visiitti oli aika pikainen. Elukat oli kyllä taidokkaasti esillä ja hyvin täytetty ja liput maksoi ehkä pari taalaa, joten komitea suosittelee.

Jotenkin kaupungilla kävely alkoi äkkiä tympiä, kun koko ajan sai olla varuillaan, niin otettiin taksi Gandantegchinlen Khiidiin. Muutaman kilsan taksimatka maksoi pari taalaa eli reilun euron. Temppelialueella vaani seuraava köyhän maan odotettu kiusanhenki eli kerjäläinen. Olisi muka pitänyt ostaa häneltä pulunruokaa. Vähän sääliksi käy kun täällä suurin osa kerjäläisistä on pieniä lapsia. Silti on pakko vain kävellä ohi kädet taskussa ja toivoa, että jokin virallinen taho auttaisi heitä. Jos turisti lähtee tähän leikkiin mukaan, pian on kaikki lähialueen lapset kinuamassa rahaa. Eikä heitä aina erota taskuvarasjengeistä.

Sää UB:ssä on ollut aika vaihtelevaa. Lämpöä 10-20 astetta ja kova tuuli jatkuvasti. Tuuli tuo tullessaan hiekkaa aroilta ja kaupungin kadut onkin pitkälti hiekan peitossa ja hiekka narskuu hampaissa. Kadutkin on melko heikossa kunnossa. Vähän väliä saa hyppiä rikkinäisen katukiveyksen yli autojen väistelyn lomassa.

Jos junamatkan aikana tuli ehkä syötyä vähän kevyesti, niin maanantaina Mongolian bbq:n jälkeen tuntui siltä että vatsa räjähtää. Käytiin mongolialaisessa ravintolassa syömässä all-you-can-eat-tyyliin, eli liikaa. Ensin sai itse täyttää lautasensa haluamillaan lihoilla ja kasviksilla, sitten valittiin soosi ja ojennettiin lautanen kokille, joka paistoi setin parimetrisellä paistolevyllä. Ja tätä toistettiin kunnes ei enää jaksanut liikkua.

Maanantaina törmättiin vielä guesthousessa kanadalaiseen Carliin ja sovittiin, että keksitään tiistaiksi yhdessä jotain aktiviteettiä.