Timo [spiky]

5900 km Moskovasta itään

Meni lauantai-iltana vähän myöhään, kun lätkittiin viereisessä hytissä korttia ja otettiin ehkä muutama pivo. Yöllä oli pysähdys Ziman asemalla. Jännitettiin siellä kuinka paikallisten järjestämä nyrkkikahakka päättyy. Joku isompi kaveri poimi pukarit talteen, kunnes kaverit taas pääsi irti ja katosivat yön pimeyteen. Pysähdykset asemilla sujuu aina seuraavalla rutiinilla – kaikki arvokas mukaan, väistellään mongolialaisia vaatekauppiaita ja suunnataan lähimmälle kioskille ostamaan kylmä pivo tai kaksi ja jotain syötävää. Vaunuemäntä näyttää sormillaan pysähdyksen pituudeksi aina joko viisi tai kymmenen sormea, vaikka oikeasti olisi puolen tunnin tauko.

Herätin aamulla itseni ja muut väkisin, koska kaikki hytissämme halusivat nähdä Baikal-järven. Rata kulkee Baikalin eteläistä rantatörmää, välillä ehkä viiden metrin päässä rantaviivasta. Olisikin ollut mahtava auringonnousu, mutta järvellä oli sankka sumu. Asemalta saatiin sentään savustettua omulia, jota uiskentelee vain Baikalilla. Maistui kyllä ihan suomalaiselle savusiialle.

Musiikkikoululaiset yrittivät opettaa meille mongoliaa. Täysin mahdoton kieli – täynnä ihmeellisiä kurkkuäänteitä joita ei vaan meidän äänijänteillä voi lausua. Koko ajan kuulostaa siltä kuin tyypit vain kiroilis toisilleen niin perkeleesti, vaikka oikeasti puhuisivatkin säästä. Opittiin kuitenkin tervehtimään ja kysymään kuinka hyvin kotieläimenne ovat pulskistuneet. Koko päivä on myös leikitty Una-pojan, 5v, kanssa. Väsytään kyllä ennen tuota duracell-pupua. Junan käytävillä voi mm. pelata jalkapalloa tyynyliinalla, roikkua puoliksi avoimesta junanikkunasta tai hävitä dominossa nuoremmilleen.

Seuraavana ohjelmanumerossa oli rajanylitys Venäjältä Mongoliaan. Venäjän tulli- ja rajaviranomaiset tutkivat junan kaikki kolkat. Matkustajat ajettiin ulos odottamaan. Rajalla oli jonkun sortin kylä ja haettiin sieltä kioskista ajankuluksi pivot ja vietettiin näin elämämme turhimmat neljä tuntia. Nyt ollaan vihdoin Mongolian puolella ja rajamuodollisuudet on ohi. Mongolian puolella niissä kesti “vain” pari tuntia. Kello näyttää olevan kolme aamulla paikallista aikaa. Kahdeksan aikaan ollaan toivottavasti Mongoliassa.