Timo [spiky]

3200 km Moskovasta itään

Yöllä oli pari pysähdystä. Kaupankäynti tuntui jatkuvan keskellä yötäkin. Heräsin aamulla, kun lähdettiin Ishimistä. Kello näytti yhdeksää Moskovan ajassa eli yhtätoista paikallista aikaa. Muut nukkuivat vielä reilun tunnin.

Joka päivä ylitetään yksi tai kaksi aikavyöhykettä, joten aikaeroväsymyksestä ei tässä matkustusmuodossa tarvitse kärsiä. Junan aikataulu on kirjoitettu Moskovan ajassa, joten pidän rannekelloa siihen asetettuna. Kännykkä hakee ajan verkosta, joten siitä voi aina tarkistaa paikallisen ajan.

Jos kantaa mukanaan erilaisten sähkölaitteiden armadaa, kannattaa matkaan ottaa mukaan jatkoroikka ja vetää sillä sähköt käytävältä hyttiin. Meillä on vain kännykkälaturit, joten on pärjätty hyvin latailemalla niitä ravintolavaunussa ja käytävällä. Laturin voi myös kiikuttaa vaunuemännälle, joka sitten lataa laitteet omassa hytissään.

Yöllä junaan oli noussut ryhmä jonkun sortin musiikkikoululaisia Mongoliasta. Olivat kiertueella Venäjällä ja nyt kotimatkalla. Soittavat mongolialaista kansanmusiikkia. Lapsia oli ahtautunut yhteen hyttiin viisi. Tulipahan vähän muutakin elämää tähän junaan. Kakaroiden silmät kirkastui kun annoin parille nuorimmaiselle Suomesta tuotuja Muumi-pastilleja. Siitä lähtikin vastalahjakierre käyntiin ja kohta meille kiikutettiin avaimenperiä ja jonkun elukan luusta tehtyjä noppia! Niitä riitti Robertille ja Laurallekin, joten he antoivat lapsukaisille laskuvarjoukkoja, joista riittikin hupia moneksi tunniksi. Mukaan tarttuneet dominopalikat kiinnostivat myös ja viiden minuutin opettelun jälkeen saatiin jo pelissä turpiimme.

Pysähdyttiin äsken Novosibirskissä. Asemalta tarttui käteen kaljat ja hampurilainen. Koko päivä on saatu haistella kulotuksista lähtevää savua. Käry on hieman eri luokkaa kuin se stadiin asti kantautuva katku.

Eihän tässä ole enää kuin pari päivää jäljellä tässä junassa.. missä vaiheessa noita kirjoja muka ehtii lukea?