Timo [spiky]

Adidaksia, kermavaahtoa, hiusvärejä

Ylitetään juuri Uralia. Tänään on ollut kaksi pysähdystä asemilla. Juna on puolisen tuntia myöhässä aikataulustaan, joten jälkimmäinen pysähdys Permissä olikin lyhyempi kuin mitä aikataulu antoi ymmärtää. Aina kun pysähdytään asemalle, juna käytännössä tyhjenee – mongolit, joita juna on täynnä, kantavat kaiken Moskovasta rahtaamansa tavaran laiturille ja ryhtyvät kaupittelemaan niitä venäläisille, joita on tullut lähikylistä varta vasten paikalle. Adidaksia, kermavaahtoa, hiusvärejä. Jopa oma simpsakka vaunuemäntämme myy sivubisneksenään junan ovella turkiksia. Noh, mongolit eivät tajunneet junan olevan myöhässä ja kun juna lähti yllättäen liikkeelle, osa myyjistä oli vielä kamoineen laiturilla. Siinä vaiheessa joku vetäisi käsijarrusta ja viimeisetkin pääsivät kyytiin. Luulenpa että venäläinen veturinkuljettajamme Vasili yritti vain päästä mongooleista eroon. Kävin ystävällisen junakyttämme luona tekemässä vielä viralliset paperit varkaudesta, jotta voi sitten kotosalla kinuta vakuutusrahoja.

Aika junassa on kulunut tähän mennessä siivillä. Robertin ja Lauran kanssa tullaan hyvin juttuun ja käytiin tänään rupattelemassa viereisen hytin tyyppienkin kanssa – Tim ja Patrick Irlannista sekä Gus Hollannista. Näiden turistien lisäksi on nähty vain yksi vanhempi pariskunta, ehkä Saksasta ja vilaukselta yksinäinen lännenmies. Venäläinen ravintolavaunu tuli myös testattua. Ollin borsh-keitto oli mainio, mun omeletti oli vähän turhan pieni kuuden euron omeletiksi. Hinnat on noussu siitä mitä opaskirjoissa mainitaan. Taidetaan vedellä omia pussinuudeleita ja ostaa satunnaista evästä laiturin kioskeilta. Eipä täällä energiaa kulu juuri mihinkään, niin pärjää vähemmälläkin.