Timo [spiky]

1194 km Moskovasta itään

Saavuttiin eilen aamulla Moskovaan VR:n Tolstoi-junalla. Etsittiin heti ensimmäiseksi asema, jolta Mongolian juna illalla lähtee ja vietiin sinne reput säilöön. Sitten otettiin ruuhkametro Kremliin. Pyörittiin aikamme Punaisella torilla hyytävässä viimassa (+10 astetta), käytiin katsomassa kuinka Lenin-setä asuu Venäjällä ja vierailtiin muutamassa Kremlin katedraalissa. Muuten jäi aika vaisu olo Moskovasta. Liikenne oli yhtä kaaosta ja autoja joka paikassa. Ytimessä oli kaikki samat liikkeet mitä muissakin suurkaupungeissa ja vähän kauempana keskustasta sitten aika rapistunutta. Ei tosin pitäisi yhden päivän perusteella tuomita.

Illalla saatiin sitten ensimmäinen kosketus Mongolian jaloon kansaan. Oltiin noustu junaan ja löydetty oikea vaunu ja hytti. Luultiin jo ettei neljän hengen hyttiin tule muita, kunnes yksi mongolimies paukkii sisään. Yrittää puhua meille jotain ja järjestelee kamojaan. Laittoi siinä hässäkässä huomaamatta takkinsa mun olkalaukun päälle ja selittää meille samalla, että taisi tulla väärään hyttiin ja häipyy… mun olkalaukku takkinsa sisälle käärittynä! Menee ehkä minuutti kunnes huomataan laukun puuttuvan. Juna on vielä paikallaan, joten säntään laiturille. Jätkää ei näy missään. Selitän tilanteen vaunuemännälle, joka hiffaa heti, mikä on hätänä ja hakee junakytän paikalle. Juna lähtee matkaan, joten selvittelyä jatketaan junassa. Mietin mitä laukussa oli.. järkkäri, Nokia N810-kämmenmikro, valelompakko, jossa parikyt euroa ja vähän ruplia sekä muistikirja. Noh, kirjoitan tätä tekstiä nyt tuolla kämmenmikrolla, joten voitte jännittää jatkoa.

Rauhoituttuani tajusin, että kämmenmikrossa on Bluetooth-ominaisuus, joten voin etsiä sitä (ja laukkuani) kännykällä! Skannasin vaunun läpi ja toisessa päässä vaunua kännykkä ilmoitti löytävänsä laitteen. Haen junakytän ja pyydän avaamaan ainoan  lukitun hytin vaunussa ja sieltähän se laukku löytyi. Sisältö levällään, järkkäri ja aurinkolasit viety. Eikä varkaasta saada enää havaintoja. Taisi jäädä se kamera Moskovaan. Filmikamera ei ollut kelvannut eikä kämmenmikro, joka oli onneksi suojakuoressaan ja näyttää silloin lähinnä muistiolta.

Saatiin sitten kuitenkin seuraa hyttiin. Espanjalaiset rastapäät Robert ja Laura ovat myös tulossa Ulan Batoriin. Aikovat olla siellä kuukauden ja sitten suunnata ehkä Tiibetiin. Mukavia tyyppejä ja miljoona kertaa parempi vaihtoehto kuin joku noista muiden hyttien mongooleista. Muutenkin juna tuntuu olevan täynnä mongooleja, jotka rahtaavat tavaraa Moskovasta Mongoliaan myytäväksi. Viereisessä hytissä on muutama länkkäri, mutta tuntuvat pysyttelevän omissa oloissaan.