Timo [spiky]

21. ja 22.9. Tokio

Viikonlopuksi oltiin suunniteltu frisbeegolfia Tatsumin puistossa Odaibassa, mutta se peruuntui koska koko Tokiosta ei löytynyt ainuttakaan kiekkokauppaa. Yhden kaupan osoite oli kyllä selvillä, mutta kun sitä lähdettiin etsimään, löytyikin tontilta vain pilvenpiirtäjän rakennustyömaa. Siitä huolimatta lähdettiin pyörimään Odaibaan, joka on siis keinotekoinen saari Tokionlahdella. Sinne on rakennettu mielettömästi toimistorakennuksia, isohko ostari ja puistoja. Ostarin kyljessä on Toyotan Showroom, jossa voi ihastella uusia tojotoja ja pääosin malleja joita ei Suomessa tulla koskaan näkemään. Melkein kaikkia malleja olisi päässyt koeajamaankin, mutta kaikki illan ajat näytti olevan varattuina tai sitten koko koeajomahdollisuus oli peruttu, ei ihan täysin selvinnyt.

Pyörittiin myös ostarilla, mutta olisi sen nimestä “Venus Fort” voinut päätellä, että kyseessä oli hameväen ostari. Peltihalliin rakennettu ostari oli sisustettu yltiöromanttiseen roomalaistyyliin ja kattoon oli heijastettu sinitaivas ja pilvenhattaroita. Ostarin yhteen nurkkaan oli sentään piilotettu Toyotan Historic Cars-näyttely (josta löytyi jopa ihka aito DeLorean) ja olikin hauska seurata, miten paikalliset pariskunnat hajaantuivat näyttelyn ovella – naisväki shoppailemaan ja miehet autonäyttelyyn. Oltiin hetki etsitty jotain siedettävää kahvilaa, mihin heteromiehet kehtaisivat istua, niin eikös jostain kulman takaa hyppää esiin ilmiselvä japanilainen homo selittämään jotain sekavaa paikan kahviloista. Lähdettiin sitten täysin päinvastaiseen suuntaan ja löydettiin kahvila Itarian Style, tai jotain sinne päin, josta sai ihan maittavat jäätelötötterön muotoon käärityt letut mansikkahillolla ja kermavaahdolla. Kahvinsakin sai valita joko kuumana tai jäillä. Mikähän ihmeen into näillä japanilaisilla on juoda kahvinsa aina jäillä.

Viimeinen päivä, eli lauantai, menikin sitten tuliaisia etsiskellessä. Olli sattuu olemaan jonkun Finnairin Kultapossukerhon jäsen, niin voitiin lykätä sille toinen matkalaukku ruumaan laitettavaksi (täynnä ostoksia toki). Etsiskelin jonkin aikaa Studio Ghiblin DVD-leffoja ja löysinkin Henkien kätkemän ja Maameren tarinat Akihabarasta. Kyseisen kaupan neljä ylintä kerrosta oli pyhitetty hentaille ynnä muulle aikuisviihteelle, mutta yksi kerros oli sentään normi animea. Eksyin myös hienoon robottikauppaan, Tsukumo Robot Kingdomiin, mistä olisi saanut vaikka mitä hienoa robottisälää, jos siis olisi alan harrastaja.

Ihan kaikkea käteistä ei onnistuttu materiaan tuhlaamaan, joten käytiin sitten vielä syömässä all-you-can-eat Shabu-Shabua. Tarjoilijalla oli tosin huono kielipää ja hänen mielestään se oli eat-free shabu-shabu. Kyllä sekin olisi kelvannut, jos olisi ilmaiseksi saatu. Illan päättyessä ei lompakosta sitten enää löytynytkään kuin kasa kuitteja ja tasaraha lentokentän junaan. Ryokanin pitäjä heittikin sitten vielä yllätyksen ilmoittamalla, että ei muka oltu maksettu yhtä yötä. Oltiin maksettu yöpyminen kahdessa erässä ja sen ensimmäisen yön kuitti löytyi kuin löytyikin roskiksesta kunnon shown jälkeen. Kaikki oli siis kunnossa.

Kun oli tiedossa, kuinka nöyryyttävää japanilaisille on huomata olevansa väärässä, aloimme jo kauhulla miettiä mitähän hyvitystä tulemme vielä saamaan. Ensin kaikki asiaa selvitelleet kolme tai neljä tätiä tulivat kumartelemaan ja toistamaan “Gomen nasai, vely soly” viideksi minuutiksi. Sitten illalla, ilmeisesti kuitin alunperin kirjoittanut, vanhempi täti soitti henkilökohtaisesti puhelimella ja pahoitteli tapahtunutta. Kun oltiin jo menty nukkumaan, kävi yksi täti koputtamassa ovelle ja toi iltapalaksi leipiä ja jugurttirusinoita! Ja sitten vielä aamulla kaikki kumartelevat ja saamme vielä hienosti käärityn lahjapaketin, missä oli perinteisiä japanilaisia riisikakkuja. Huh huh.. toivottavasti kukaan ei joutunut tuon takia tekemään seppukua.