Timo [spiky]

14.9. Komagane Youth Hostel

Hyvin nukutun yon jälkeen (muut ei nukkunu hyvin, minä muka kuorsasin!) herättiin jo ennen kuutta. Koko yon satoi vettä ja tuuli kovaa. Aamullakaan ei nähnyt ikkunasta kymmentä metriä kauemmas. Antti oli päättänyt ettei jatka retkeä pidemmälle, koska edellisenkin illan nousu oli ottanut koville. Lähdimme siis Ollin kanssa päättäväisesti kohti harjannetta, jonne oli 300 metrin nousu. Varsinainen reitti kulkee siis koko matkan harjannetta pitkin nousten välillä muutamalle huipulle. Nousun aikana sää muuttui koko ajan kosteammaksi, kun nousimme pilveen ja kun päästiin harjanteelle, taivas repesi – vettä tuli harjanteen toiselta puolen tuulen mukana vaakatasossa. Kun oli tiedossa, että harjanteella kuljettaisiin 6-7 tuntia ja “vedenpitävät” housut olivat läpimärät kymmenen minuutin jälkeen, päätettiin palata takaisin alas. Harmittaa kyllä pirusti, mutta vuorilla ei parane leikkiä säänjumalan kanssa.

Aamupala Hoken Hutissa sisälsi kaikenvärisiä juttuja!

Ehdittiin juuri ja juuri hostellille vaihtamaan kamppeita, ennen kuin omistaja laittoi luukun kiinni. Käytiin sen jälkeen paikallisessa onsenissa lämmittelemässä ja peseytymässä sekä pyorittiin aikamme Komaganen keskustassa (mikä oli kyllä kuollut paikka) miettimässä jatkosuunnitelmaa. Alhaalla laaksossa oli toki 30 astetta lämmintä ja aurinko paistoi. Aika ei oikein tahtonut kulua, joten otettiin bussikyyti takaisin hostellin nurkille ja käytiin kuvaamassa ihan tyylikästä temppeliä ja sen ympäristoä hautausmaineen.

Illalla käytiin vielä mielenkiintoisessa pizzeriassa – ovella luki “OPEN”, mutta missään ei näkynyt ketään. Hetken päästä aateltiin käydä viereisessä baarissa kysymässä, että missähän arvoisan pizzerian henkilokunta luuraa. Selitettiin siellä baarimikolle englanniksi/japaniksi/elekielellä että pizzeriassa ei näy ketään, niin hän vain hymyili ja tokaisi “Ikimasu” (“Menkää”), joten menimme takaisin pizzeriaan. Hetken päästä sama mies tuleekin, ilmeisesti rouvansa kanssa, tekemään meille pitsaa. Näyttivät pyorittävän majapaikkaa yläkerrassa, pizzeriaa alakerrassa ja baaria naapurissa. Ei tainnut olla ihan sesonki, kun pitsan pyoritys kesti aika tovin, mutta kyllä se ihan kinkkupitsalle lopulta maistui.

Päätettiin Antin kanssa lähteä huomenna takaisin Tokioon ja Olli ajatteli käydä patikoimassa päiväretken harjanteella, jos sää on parempi.